Kuulin ensimmäiset sanat italiaa Tukholmassa, kolmenkymmenenkuuden tunnin valvomisen jälkeen (sitä seurasi kolmen tunnin yöunet ja lisää valvomista sekä joitain istuen nukuttuja tunteja. Musta tulee aika hyvä istumanukkuja). Italian kieli saa aina hyvälle tuulelle.

Sittemmin sitä on kuultu lisää ja eksyilty ihanilla pikkukujilla. Nukuin yöni riippumatossa ja näin unta että mulla oli ainakin viisi jalkaa, olin siitä aika intona mutta kun yritin laskea niitä, jäljelle jäi vain kaksi.

Nyt nakerran viimeistä paprikaa, illalla hyppään yöbussiin ja aamulla olen 500km päässä Roomassa.